Milloin koira tai kissa pitäisi viedä hammastarkastukseen? Näin tunnistat tarpeen

Artikkeli tehty yhteistyössä eläinlääkäri Marja Hassin kanssa.

Merkittävä osa lemmikeistämme kärsii päivittäin kivusta, tulehduksesta tai molemmista, koska suussa jyllää diagnosoimaton hammassairaus.

Siksi meidän pitäisi katkaista vanha kierre hammaskiven arvioinnista, lakata puhumasta hammaskivenpoistosta ja keskittyä suun ja hampaiden terveyden tutkimiseen ja edistämiseen. 

Hammashoito hampaisiin jatkokouluttautuneella eläinlääkärillä on ajankohtaista, mikäli: 

• Koira tai kissa ei anna katsoa suuta hereillä

• Maitohampaat eivät irtoa pysyvien hampaiden puhjetessa

• Purenta aiheuttaa traumaa muille hampaille tai pehmytkudoksille (etenkin alakulmahampaan painuessa kitalakeen tai ikeneen)

• Hampaita on poikkeava lukumäärä (kissalla 30 ja koiralla 42 pysyvää hammasta)

• Hampaita ei ole vielä tutkittu nukutuksessa, ja koira tai kissa on yli 1-3 vuotias (mitä pienempi lemmikki, sitä varhaisemmin tarve ensimmäiselle hammashoidolle – yleinen suositus ensimmäiselle hammashoidolle pienille koirille on yhden vuoden iässä)

• Edellisestä hammashoidosta on yli vuosi aikaa

• Aina mikäli suu haiskahtaa pahalle 

• Mikäli havaitaan kulunut, murtunut tai värjääntynyt hammas

• Mikäli havaittavissa on tulehdusta (ientulehdus, parodontiitti, stomatiitti – joskus myös silmätulehdus ja suupielien tulehdus saattaa johtua hampaista)

• Tietenkin myös, mikäli on näkyvää hammaskiveä tai ikenen tai limakalvojen massoja

Vaikka hammassairauksien aiheuttama kipu tai epämukavuus havaitaankin yleensä vasta jälkikäteen, kun kipu on hoidettu, seuraavat oireet saattavat merkitä hammaskipua:

• Muuttunut kontaktin ottaminen omistajaa kohtaan

• Kuolaaminen

• Aggressio

• Vetäytyminen

• Häiriöt nukkumisessa

• Vähentynyt turkinhoito

• Muutokset syömistavoissa

• Muutokset mieltymyksessä ruoan laadun suhteen (kovasta pehmeään)

• Ruoan lisääntynyt liikuttaminen suussa ja kokonaisena nieleminen

• Pureskelun välttäminen toisella puolella

• Maiskutus tai huulien liikutus

• Hampaiden narskutus (etenkin kissalla)

• Kielen roikuttaminen suusta

• Muutokset leikkimisessä

• Verta ruoassa, lelussa tai kulhossa

• Verinen sierainvuoto

• Naaman hankaaminen

• Karvanlähtö kuonon alueelta

• Kissan puskemisen vähentyminen tai välttäminen

• Ruoan pudottaminen kulhon viereen, haluttomuus pureskella.

Lue myös: Koirien ja kissojen yleisimmät hammassairaudet – oireet, hoito ja ennaltaehkäisy

Hammashoidot tekee aina eläinlääkäri

Hammassairauksien yleisyyden vuoksi on tärkeää, että hammashoidot tekee aina nimenomaan eläinlääkäri. Myös Ruokavirasto linjaa, että hammaskiven mekaaninen puhdistus instrumentilla sekä ultraäänihammaskivenpoistolaitteella tulee tehdä eläimelle rauhoituksessa, minkä vuoksi nämä ovat vain eläinlääkärille sallittuja toimenpiteitä.

Pelkkä puhdistus ei riitä, vaan samalla on arvioitava suun terveys. Lisäksi se kaikista haitallisin plakki tai hammaskivi on aina jossain ikävässä paikassa, ientaskussa tai hampaiden välissä, eikä sen puhdistaminen hereillä ole mahdollista. Ikenet ovat lähes aina myös tulehtuneet, vähintään ahtaissa paikoissa, ja ientaskujen mittaus ei tunnu kivalta lemmikistä.

Kosmeettinen puhdistus myös viivästyttää hoitoon pääsyä ja näin pahentaa tulehdusta suussa. Hammashoito hereillä aiheuttaa myös turhaa kipua ja vauriota esimerkiksi hampaan kiilteelle. Kipu ja epämukavuus myös heikentävät hammashoidossa ratkaisevan tärkeän kotihoidon onnistumista.

Parhaimmillaankin hammaskivenpoisto hereillä on turhaa, pahimmillaan se taas aiheuttaa lemmikille kipua ja vaurioita.