Kissan probiootti: milloin siitä on apua ja miten valita oikea?

Artikkeli on toteutettu yhteistyössä Akeso Vetin kanssa, ja sen on kirjoittanut eläinten mikrobiterveyteen erikoistunut mikrobiologi, PhD in Microbiology Shea Beasley.

Herkkävatsaisen kissan ripuli ja ummetus kumpuavat monesti suoliston mikrobiston häiriintymisestä, jolloin kissa hyötyy mikrobistoa tasapainottavasta maitohappobakteerista. Erityisesti kissalle spesifinen laktobasilli kuten Akeso Vet Lacto-B Cat Gut öljy kissalle on hyvä valinta ylläpitämään suolistoterveyttä, ruokavalion vaihdon yhteyteen ja antibioottikuurin jälkeen.

Miltä terveen kissan kakan pitäisi näyttää?

Kissoilla ulosteen laatuun vaikuttavat ensisijaisesti ruokavaliotekijät, kuten kuitupitoisuus, proteiinin ja rasvan sulavuus sekä ruoan kosteuspitoisuus. Tämän lisäksi suoliston mikrobiston terveys ja monimuotoisuus vaikuttavat ruoan imeytymiseen suolistossa ja siten ulosteen laatuun.

Terveen kissan ulosteen pitäisi olla kiinteää, pysyä hyvin muodossaan ja olla väriltään syvänruskeaa. Väri voi vaihdella hieman kissan ruokavalion mukaan, mutta sen ei pitäisi olla keltaista, vihreää, mustaa tai punaista. Tyypillisesti kissan uloste on noin sormen paksuinen pötkö, joka on jaettu muutamaan pienempään osaan. Ulosteen tulisi olla kiinteää mutta ei kivikovaa. Sen pitäisi pitää nostaessa muotonsa.

Ulosteen koostumus voi hieman vaihdella pehmeästä kiinteään kissan ruokavalion, stressi- ja terveydentilan mukaan. Ripuli, löysä, vetinen tai limainen uloste kertoo suolistossa olevasta häiriöstä. Ulosteen haju kertoo myös suoliston tilasta: ulosteen hajun ei pitäisi olla poikkeuksellisen voimakas, pistävän hapan tai mädäntynyt.

Miksi kissan kakka haisee pahalta? Voiko asialle tehdä jotain?

Kissan uloste haisee pahalta, koska kissat ovat lihansyöjiä, joiden runsasproteiininen ruokavalio tuottaa rikkiyhdisteitä ja ureaa. Hajua voi lisätä ohutsuolessa sulamattoman ruokamassan siirtyessä paksusuolen mikrobeiden fermentoitavaksi, jolloin bakteerit tuottavat osana aineenvaihduntatuotteita pahanhajuisia haihtuvia yhdisteitä.

Korjaamalla suoliston mikrobistoa monipuolisemmaksi lisäämällä kissan ruokavalioon hieman kasvikuituja ja oikeanlaisia probiootteja, kakan hajua voidaan vähentää.

Kuinka usein kissan pitäisi kakata?

Terve aikuinen kissa kakkaa tyypillisesti 1–2 kertaa vuorokaudessa. Pennut voivat kakata useammin, kun taas vanhemmilla kissoilla suoliston toiminta voi hieman hidastua. Myös ruokavalio vaikuttaa ulostustiheyteen: Märkäruokaa syövät kissat käyvät tavallisesti kakalla päivittäin, kun pelkkää lihaa tai kuivaruokaa syövillä väli voi olla hieman harvempi.

Vähän liikkuvilla kissoilla on hitaampi aineenvaihdunta ja ruoansulatus, mikä voi pidentää ulostusväliä ja voi lisätä ummetuksen riskiä. Hyvä nesteytys, pieni lisäys ravinnon kuidunmäärässä ja liikkuminen edistävät ulostamistiheyttä ja edistävät säännöllistä ulostamista kissoilla stimuloimalla ruoansulatuskanavan liikkuvuutta.

Miksi kissalla on ripulia tai pehmeä uloste?

Kissan uloste pehmenee tai se ripuloi, kun ruokasula liikkuu suolistossa liian nopeasti, mikä estää veden ja ravinteiden normaalin imeytymisen takaisin kissan käyttöön ja ulosteeseen jää liikaa vettä.

Syitä suoliston nopeutuneeseen toimintaan voi olla useita. Syitä nopeutumiselle voivat olla ruoan sisältämät allergeenit, pilaantunut ruoka tai kissan syömä myrkyllinen kasvi. Myös eräät sairaudet ja lääkkeet saavat suolen toimimaan nopeammin, jolloin lopputuloksena voi olla pehmeä ja vetinen kakka.

Suoliston mikrobisto säätelee suoliston liikkuvuutta mikrobien tuottamien aineenvaihdunnantuotteiden, immuunisignaalien ja hermoyhteyksien kautta, jotka ovat vuorovaikutuksessa suoliston hermoston ja ruoansulatuskanavan lihaskudoksen kanssa. Lihaskudos supistaa ja rentouttaa ruoansulatuskanavan seinämiä ja saa suolen sisällön liikkumaan eteenpäin.

Kissan kokema stressi, kuten muutto uuteen kotiin, uusi lemmikki taloudessa, muutokset rutiineissa tai omistajan poissaolo, voi saada kissan suoliston sekaisin. Suolisto ja aivot ovat fyysisesti yhteydessä toisiinsa kiertäjähermon välityksellä. Suoliston mikrobiomi lähettää kiertäjähermoa pitkin aivoihin rauhoittavia viestejä, kun taas stressaantunut tai epätasapainossa oleva suolisto voi lähettää varoitusmerkkejä, jotka saavat olon tuntumaan ahdistuneelta tai levottomalta.

Kissan ripuli voi johtua myös vähentyneestä nesteen takaisin imeytymisestä paksusuolessa, jolloin suolisto ei kykene imeyttämään normaalia määrää vettä, usein siksi, että suolen seinämä on tulehtunut tai vaurioitunut. Suolen seinämän vaurioitumista voivat aiheuttaa haittamikrobit, suolistoloiset ja tulehdukselliset suolistosairaudet (IBD).

Infektioita aiheuttavat mikrobit tai myrkyt saavat suolen seinämän pumppaamaan aktiivisesti ylimääräistä vettä ja elektrolyyttejä suolen sisään, jolloin uloste muuttuu vetisemmäksi. Kissalla yleisimpiä ovat bakteeri- tai virusinfektiot, joita ovat esimerkiksi Escherichia coli, Clostridium perfringens, parvovirus ja koronainfektiot. Terve kissan mikrobisto suojaa kissan suolistoa ja auttaa ennaltaehkäisemään haitallisten mikrobeiden ja loisten kiinnittymistä suolistoon ja siten vähentämään tulehdusta ja vaurioita suolessa.

Jossain tapauksissa kissan ummetus voi näkyä ripulina. Jos paksusuolessa on kova tukos, sen ohi saattaa päästä valumaan pientä määrää nestemäistä ulostetta.

Miksi kissalla on ummetusta ja onko probiooteista siihen apua?

Ummetusta esiintyy, kun ulostetta kertyy paksusuoleen, joko koska ulosteen rakenne on liian kovaa, tai siksi, ettei paksusuoli pysty työntämään kakkaa normaalisti ulos. Syitä ummetuksen syntymiselle voi olla useita:

Nestehukka: Liian vähäinen vedenjuonti tai kuivan ruoan syöminen saa kehon imemään enemmän vettä suolessa olevasta ulostemassasta, jolloin uloste kuivuu ja voi olla kovaa.
Ruokavalio: Ravintokuidun puute tai sulamattomien ruokien (kuten liiallisen turkinhoidon, karvojen tai narujen) syöminen voi hidastaa tai tukkia ruoansulatuskanavaa.
Liikkumattomuus ja lihavuus: Vähäinen fyysinen aktiivisuus hidastaa suoliston luonnollista liikkuvuutta.
Kipu- tai liikkuvuusongelmat: Niveltulehdus tai vanhat vammat voivat vaikeuttaa kissan asettumista tai ponnistelua hiekkalaatikossa, jolloin se voi valita pidättelemään ulostettaan.
Hiekkalaatikkostressi: Likaiset laatikot, stressaava kotitalous tai laatikko, johon on vaikea astua, voivat saada kissan välttämään laatikolla käyntiä.

Ummetuksesta kärsivillä eläimillä on havaittu muutoksia myös mikrobiston monimuotoisuudessa, ja monessa tapauksessa ulosteen laktobasillien ja bifidobakteerien määrä on alentunut. Muutokset mikrobistossa näkyvät mikrobien tuottamien suolen liikkuvuutta säätelevien aineenvaihduntatuotteiden vähenemänä, mikä voi entisestään hidastaa suolen liikkuvuutta. Vähentynyt suolen liikkuvuus yhdessä mikrobistohäiriöstä johtuvien immuniteettimuutosten kanssa altistavat kissan suolistoa tulehduksille. Muutokset mikrobimäärissä vaikuttavat myös suoli-aivokanavan ja keskushermoston toimintaan, ja siten altistavat kissaa käytöshäiriöille kuten hutipissailuun osana ummetusta.

Laktobasillien ja bifidobakteerien tarjoaminen osana ruokavaliota on tutkitusti osoittanut helpottavan ummetusta esimerkiksi kissanpennuilla. Vaikutusmekanismeina ovat mikrobiston monimuotoisuuden lisääminen ja siten kissan immuniteetin parantaminen.

Milloin vatsavaivojen takia pitää mennä eläinlääkäriin?

Ripuloivan kissan kanssa tulee hakeutua eläinlääkäriin, jos jokin alla olevista toteutuu:

Ripuli kestää yli 24–48 tuntia
Ulosteessa on verta (kirkkaanpunaista tai tummaa/tervamaisen mustaa)
Lisäksi esiintyy oksentelua, kuumetta tai voimattomuutta
Ruokahaluttomuus tai merkkejä kuivumisesta (sisäänpäin painuneet silmät, kuivat ikenet)
Kissa osoittaa kipua (Näin kissa osoittaa kipua: tähän linkki kissan kipukasvojen tunnistamiseen)
Kissa on pentu tai iäkäs, tai sillä on jokin perussairaus

Seuraa tarkoin eläimen vointia ja ota yhteyttä eläinlääkäriin, jos kissa toistuvasti pinnistelee kovasti hiekkalaatikolla, sen ulosteessa on limaa, kissa on poikkeuksellisen väsynyt, oksentaa tai sillä ei ole ruokahalua. Kissan muuttuneeseen käytökseen on hyvä myös reagoida silloin, jos kissa hakeutuu piiloon, on ärtyinen tai hermostunut.

Miten kissan ruokaa vaihdetaan niin, ettei kissan vatsa mene sekaisin?

Ruokavalion nopeat muutokset voivat sotkea kissan vatsan toimintaa. Ruoan vaihdosta helpottaa probiootin samanaikainen käyttö. Suoliston mikrobisto osallistuu ruoan pilkkomiseen, jolloin mikrobistoa tasapainottavat laktobasillit auttavat mikrobiston monimuotoisuuden säätelyssä ja samalla tehostavat ruoan imeytymistä. Probioottien käyttö helpottaa myös satunnaisten makupalojen ja kissan löytämien herkkujen sulattamista.

Mikä on suoliston mikrobisto ja miksi se on kissalle tärkeä?

Suoliston mikrobisto on monimuotoinen mikro-organismien eli bakteerien, virusten, sienten, alkueläinten ja arkkibakteerien yhteisö. Mikrobiston geneettinen aines on osa mikrobiotaa, joka osallistuu moneen kissan kehon toimintoon, osallistuen kissan geenien säätelyyn, aineenvaihduntaan ja välittäjäaineiden tuotantoon.

Suoliston mikrobisto säätelee suolen terveyden lisäksi kissan vastustuskyvyn muodostusta pennuilla ja ylläpitää sitä aikuisilla eläimillä. Muutokset mikrobistossa näkyvät ensimmäiseksi heikentyneessä vastustuskyvyssä: kissalla voi olla epämääräisiä oireita tai uudelleen ilmeneviä oireita hoidosta huolimatta – tällöin ongelman juurisyy eli mikrobisto on edelleen häiriintynyt. Esimerkiksi suolistossa voi syntyä pieniä tulehduspesäkkeitä, jotka voivat levitä suolen ulkopuolelle ja aiheuttaa tulehdusta esimerkiksi nivelissä tai näkyä virtsatieinfektiona.

Mikrobisto on tärkeässä roolissa suoliston seinämän ja limakalvojen terveyden ylläpitäjänä suojaten kissaa haittamikrobeilta ja vahvistaen suolenseinämän tiiviyttä ja korjaten suoliston vaurioita.

Suoliston mikrobisto säätelee myös eläimen metaboliaa. Se vaikuttaa energian talteenottoon, sokeriaineenvaihduntaan ja nälän säätelyyn. Suoliston bakteerien aineenvaihduntatuotteet ylläpitävät terveyttä pilkkomalla kissan syömää ravintoa niin, että se imeytyy kissan kehon käyttöön. Suoliston mikrobisto osallistuu vitamiinien tuotantoon, ja tervesuolistoinen kissa pystyykin tuottamaan itse tarvitsemansa B- ja K-ryhmän vitamiinit sekä C-vitamiinin. Mikrobisto osallistuu merkittävästi myös kissan umpieritysjärjestelmään tuottaen ja vapauttaen hormoneja ja siten säätelee kasvua, aineenvaihduntaa, unta, mielialaa sekä lisääntymistä.

Suoliston ja aivojen välinen yhteys toimii vagushermon välityksellä. Kommunikointi on molemminsuuntaista, jossa mikrobit signaloivat aivoille ja aivot suolistolle. Suoliston mikrobisto tuottaa kissan käyttöön monentyyppisiä välittäjäaineita, esimerkiksi serotoniinia ja muita stressinsietoon ja kehon rauhoittumiseen tarvittavia välittäjäaineita. Mikrobiston muutokset saattavat näkyä palautumisen hidastumisena, oppimis- ja käytöshäiriöinä ja uniongelmina.

Mikrobiston monimuotoisuus tehostaa kissan kehon toimintaa: Kun eri mikrobilajit hoitavat samankaltaisia tehtäviä, kehon toiminnoille on tuuraajia. Jos jonkin mikrobilajin määrä vähenee, esimerkiksi stressin tai antibioottien vuoksi, tuuraajat voivat ottaa vapautuneen roolin, jotta kissan vastustuskyky, aineenvaihdunta ja terveys pysyvät häiriöttä toiminnassa.

Voiko kissalle antaa probiootteja? Sopivatko ihmisten probiootit kissalle?

Kissoille tulisi antaa kissoille soveltuvia probiootteja. Varmista, että probioottikanta on hyväksytty kissoille ja tuote ei sisällä ainesosia, jotka ovat kissalle tai sen mikrobistolle haitallisia. Ihmisten probiootit eivät ole hyväksyttyjä eläimille ja toisin päin.

Laktobasillit ovat kissanpennun ensimmäisten mikrobien joukossa, joita se saa emoltaan, ja laktobasillien tehtävä onkin rakentaa tervettä mikrobistoa. Kissasta eristetyt laktobasillit edistävät probioottikannan sopeutumista kissan suolistoon ja tukevat kissan luonnollista mikrobiston monimuotoisuutta. Laktobasillit, erityisesti Limosilactobacillus reuteri, ovat osa terveen kissan suojaavaa mikrobistoa. Se suojaa suolen pintaa estäen haittamikrobien kiinnittymisen, uudistaa suolenseinämää ja säätelee kissan vastustuskykyä.

Probioottia valitessa kiinnitä huomiota tuotteen koostumusluetteloon, erityisesti jos tuote sisältää mikrobistolle haitallisia ainesosia, kuten säilöntä-, väri- ja makuaineita, sokeria, hiivaa tai allergeeneja. Suoliston stabiloimiseen tarkoitettuja valmisteita, jotka sisältävät nestettä sitovia ainesosia kuten bentoniittia, montmorilloniittia, kaoliinia tai zeoliittia, tulee käyttää enintään kolme päivää, sillä ne aiheuttavat helposti nestehukkaa.

Varmista myös, että probioottivalmisteen sisältämät bakteerikannat ovat eläviä koko valmisteen myyntiajan. Bakteerikantojen elävyys tulee olla tiedossa myös valmisteen viimeisenä myyntipäivänä.

Auttavatko maitohappobakteerit antibioottikuurin jälkeen?

Oikein valittu probiootti auttaa ehkäisemään antibioottien aiheuttamaa ripulia ja lievittää vatsavaivoja. Antibioottien lisäksi tulehduskipu- ja närästysoireiden hillitsemiseen käytettävät lääkkeet voivat häiritä myös suoliston hyviä bakteereja.

Lääkityksen jälkeen onkin tärkeä auttaa suolistoa palautumaan lisäämällä kissan ruokavalioon kissojen omia probioottisia bakteereita, kuten Akeso Vet Lacto-B Cat Gut öljyä. Antibioottikuurin jälkeen probiootteja tulee käyttää riittävän pitkään, jotta niille jää riittävästi aikaa suoliston mikrobiston muokkaamiseen ja luonnollisen mikrobiomin palautumiselle ennalleen.